1.12.1992

Kuopion raastuvanoikeuden päätös 3.7.1990

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon Kuopion kaupunki oli yhtynyt, raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 20. - 22.11.1988 Kuopion kaupungin Hiltulanlahden kylässä omistamallaan Mökinalussuon tilalla RN:o 12:49 suorittanut noin 1,5 hehtaarin laajuisella alueella avohakkuun ilman kaupunginhallituksen lupaa, vaikka alueella oli tuolloin ollut voimassa rakennuslain 124 a §:n 3 momentin mukainen ympäristöministeriön vahvistama 13.5.1988 lähtien voimassa ollut toimenpidekielto. A:n rakennuslain vastaisen menettelyn tuottamana taloudellisena hyötynä oli pidettävä 45 000 markkaa. Sen vuoksi raastuvanoikeus on rakennuslain 124 a §:n 1 ja 3 momentin sekä 146 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n rakennuslain säännösten rikkomisesta 20:een 88 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 760 markkaa sekä menettämään valtiolle rikoksella saamansa taloudellisen hyödyn 45 000 markkaa.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 23.1.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on käsittelyratkaisussaan todennut, että A:n syyksi raastuvanoikeudessa luettu rakennuslain säännösten rikkominen ei kohdistunut välittömästi Kuopion kaupunkiin määrätyn edun tai oikeuden haltijana eikä kaupungille ollut A:n syyksi luetun menettelyn johdosta myöskään syntynyt rikokseen perustuvaa korvausvaatimusta. Kaupungilla ei siten ollut oikeutta vaatia rangaistusta kysymyksessä olevasta rakennuslain säännösten rikkomisesta. Sen vuoksi hovioikeus on kumonnut ja poistanut raastuvanoikeuden päätöksen siltä osin kuin siinä oli annettu lausunto kaupungin syytteestä ja jättänyt kaupungin syytteen tutkimatta.

Pääasiaratkaisun osalta hovioikeus on todennut, että A:n ostaessa 31.8.1987 Mökinalussuon tilan osa siitä oli kuulunut ympäristöministeriön 6.5.1986 rakennuslain 124 a §:n 3 momentin nojalla määräämään toimenpidekieltoalueeseen. Tämä toimenpidekielto oli ollut A:n tiedossa. Puheena oleva hakkuu ei ollut tapahtunut tällä alueella. Ympäristöministeriö oli 13.5.1988 alkaen määrännyt sanotun lainkohdan nojalla tilan alueelle uuden toimenpidekiellon. Hakkuu oli tapahtunut tällä uudella toimenpidekieltoalueella. Jutussa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että A olisi tullut tietämään uudesta toimenpidekiellosta. Kaupungin ilmoitustaululla ja sanomalehdessä tapahtuneen toimenpidekiellosta kuuluttamisen ei voitu katsoa riittävän siihen, että kiellon rikkomisesta voisi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, ellei kiellon rikkoja todella ollut kiellosta tietoinen.

Kuopion metsänhoitoyhdistyksen puheena olevaa hakkuuta varten laatimassa yksityismetsälain mukaisessa hakkuuja uudistamissuunnitelmassa oli kohdassa lisätietoja merkintä "Rak.laki 124 a § 3 mom." A oli selittänyt luulleensa merkinnän koskevan aikaisempaa toimenpidekieltoa, josta hän oli tilan ostaessaan saanut tiedon. Kerrotut olosuhteet huomioon ottaen A:n selitystä voitiin pitää uskottavana. Lisäksi maanomistajan tuli voida lähteä siitä, että hakkuu oli luvallinen jo sillä perusteella, että metsänhoitoyhdistys teki hakkuu- ja uudistamissuunnitelman merkitsemättä siihen selvästi, että hakkuuta ei saa toteuttaa ilman kaupunginhallituksen lupaa.

Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan rikkonut kysymyksessä olevaa toimenpidekieltoa. Tämän vuoksi hovioikeus on hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja menettämisseuraamuksesta.

Perustelu

Päätöslauselma

Hovioikeuden käsittelyratkaisun lopputulosta ei muuteta.

Hovioikeuden päätös jää siis pysyväksi.

Kuopion kaupunki velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1 100 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä lukien.